Rattailua ja ravintoa

Kävin tänään pitkästä, pitkästä aikaa juoksemassa rattaiden kanssa, eli vein lapset hoitoon ja hain heidät sieltä juosten. Antaa ihan mukavan vastuksen, kun esikoinen painaa 14 kiloa, kuopus 11 kiloa ja rattaat 20 kiloa. Äitiyslomalla tuli harrastettua tuota useamminkin. En kieltämättä tajua, miten ei ole aiemmin tullut mieleen hoitaa lasten kuskaamisia juosten, kun teen töitä etänä.

Kun juoksin edellisen kerran rattaiden kanssa, kuopus istui sisaristuimessa. Nyt sisaristuimesta on luovuttu ja esikoinen on siirtynyt seisomalaudalle. Yllättäen seisomalauta ei ollut yhtään tiellä. Meno tuntui ehkä jopa hieman helpommalta näin. Rattaiden kanssa juostessa tosin tulee tuota yläkroppaa jännitettyä ihan liikaa. Huomasin monta kertaa, että olkapääni nousivat kohti korvia. Täytyy olla tarkempi tuon asennon kanssa jatkossa.

Rattaiden kanssa menossa

Ongelmia rattaiden kanssa juostessa ilmeni myös, kun oikea polveni kipeytyi yllättäen. Ok, minulla on aina ollut ongelmia polvien kanssa, mutta pääasiassa olen voinut juosta kivuitta. En tiedä, mistä tuo kipu yhtäkkiä sitten iski. Olisikohan hartioiden virheasento, mikä sitten vaikuttaa myös polviin? Joka tapauksessa taidan ensi kerralla laittaa kaiken varmuuden vuoksi tukisidettä polven ympärille.

Etäpäivissä on sekin hyvä puoli, että voi panostaa esimerkiksi aamiaiseen. Olen jo pitkään ollut täydellisen rakastunut tuorepuuroihin, mutta en jaksa niitä yleensä tehdä aamupalaksi. Käytännössähän noiden tekeminen ei paljoa vaadi, mutta jos menen aamulla työpaikan salille klo 6:30, se leivän syöminen aamujunassa tuntuu jotenkin järkevämmältä kuin puuron vetäminen purkista.

Aamupalaksi tuorepuuroa sekä tuorepuristettua appelsiinimehua

Maistuu paremmalta kuin miltä näyttää. Sisältää noin desin kaurahiutaleita, teelusikallisen chiasiemeniä, ruokalusikallisen proteiinijauhetta sekä vapaalla kädellä lisättynä banaania, raejuustoa, maustamatonta jogurttia sekä maitoa. Kaikki sekaisin ja antaa tekeytyä yön yli jääkaapissa.

Varpaat

Nyt on hieman päälle kolme viikkoa Helsinki City Runista. Puolimaratonista olikin oikein mukava palautua poskiontelontulehduksen sekä jäätävän yskän kourissa. Pääsinköhän viikko sitten ensimmäistä kertaa puolikkaan jälkeen, salilla olin toki jo ennen sitä käynyt. Jaloissa tuntui vielä pientä jäykkyyttä (pohkeissa ja pakarissa pääasiassa), mutta kyllä ne siitä vetreytyvät. Puolikkaalla kovasti kipeytyneet polvet eivät sen sijaan vaivanneet enää käytännössä ollenkaan.

Hauskinta tässä on seurata varpaiden parantumista. En tiedä ovatko juoksukenkäni (Asicsin Gel-Indicate) huonot jalalleni vai olivatko ne turhan tiukalla, mutta huomasin Helsinki City Runia seuraavana päivänä, että kummassakin jalassani oli yksi varvas, jossa kynsi oli saanut vähän väriä. Molemmat varpaat myös aristivat. En muista vastaavaa aiemmilta puolimaratoneilta. Ensimmäisen jälkeen jalkani olivat kipeät varmaan viikon ja toinen meni osittain kävellen.

Varpaat heti HCR:n jälkeen

Nyt kolme viikkoa myöhemmin nuo kynnet ovat tummuneet kauniin mustiksi. Yllättävää kyllä, ne näyttävät pahemmilta kuin miltä tuntuvat. Aristus loppui kokonaan siihen, kun leikkasin kynnet. Kipuja ei siis ole, mikä on hyvä, sillä ehkä nuo kynnet säilyvät eivätkä irtoa. Tällöin pääsisin osallistumaan syksyllä KiipFIT Trail Runiin.

Varpaat kolme viikkoa HCR:n jälkeen

Olen nyt testaillut uutta tapaa sitoa juoksukengät, sillä minulla ei ole varaa ostaa uusia ihan heti. Plus, noilla juoksee vielä monta sataa kilometriä. Minulla on leveä lesti, joten alla kuvattu sidonta on tuntunut hyvältä. Kengät eivät ole puristaneet ja varpailla on tuntunut olevan tilaa. Ihan vielä en aio luovuttaa näiden kenkien kanssa, sillä Asicsin juoksukengät ovat olleet vuosikaudet minun luottokenkäni. Näissä on myös hyvä pronaatiotuki sekä vaimennus.

Lestiä vapauttava sidonta

Tavoitteet kuntoon

Kolme puolimaratonia myöhemmin päätin aloittaa juoksuaiheisen blogin. Kai tuosta juoksemisesta on tullut minulle pysyvä harrastus. Jotain, mitä teen vakavissani ja tosissani. Nyt koin tarvetta myös kanavalle, missä voin seurata omaa kehitystä. Tadaa. Tämä blogi tulee käsittelemään pääasiassa juoksemista, treenaamista, treveellistä ruokavaliota ja juoksemista.

HCR juostu aikaan 2:11:21

Ensimmäisen puolimaratonin juoksin 7 vuotta sitten. Vaikka olen epäsäännöllisen säännöllisesti harrastanut juoksemista jo pitkään, vasta tänä vuonna siitä tuli ihan pysyvä harrastus ja tilaisuuden tullen käyn useita kertoja viikossa juoksemassa. Käytännössä tällä hetkellä kaikki harrastamani liikunta tukee juoksemista. Aiemmin kävin kuntosalilla kasvattamassa voimaa ja lihasta. Ystäväni innosti minua kuitenkin miettimään tarkemmin, mitä haluan saavuttaa liikunnalla ja mihin suuntaan haluan tätä treenausta viedä. Vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi. Voimaharjoittelu tai juoksuharjoittelu. Puhdas voimaharjoittelu ei tue juoksemista, joten minulle oli lopulta helppo päätös alkaa treenata juokseminen edellä.

Minun pitää asettaa itselleni nyt seuraava tavoite sekä pitkän tähtäimen tavoite, jotta innostus säilyy. Seuraava juoksutapahtuma, jonne olen ilmoittautunut, on syyskuussa juostava KiipFIT Trail Run, matkana 21,3 km. Olen myös ilmoittaunut jo ensivuoden Helsinki City Runille. Puolimaraton ei varsinaisesti anna enää haasteita, joten seuraava tavoite on täysimatkainen maraton. Tuon tavoitteen ajattelin saavuttaa vuoden 2018 Helsinki City Marathonilla. Minulla on siis yli vuosi aikaa treenata itseni kuntoon. Pitkä aika on hyvä, sillä polveni kipeytyivät ihan kunnolla tämän vuoden Helsinki City Runilla.

Pitkän tähtäimen tavoitteeni ovat ultrajuoksut. Olen luonteeltani aina vain enemmän ja isompaa havitteleva, joten tuollainen sopii minulle hyvin. Olisi yksinkertaisesti niin hienoa sanoa juosseensa 24 tuntia putkeen tai 100 kilometriä. En osaa sanoa, koska mahdollisesti osallistun ensimmäistä kertaa ultrajuoksuun, toistaiseksi tämä on vielä haavetasolla.