Kestävää voimaa

Kehtaan ottaa selfieitä,
kun kukaan ei ole kyyläämässä. :D

Minulla on vähän erikoinen suhtautuminen tavoitteelliseen liikkumiseen. Olen käytännössä koko ikäni liikkunut jollain tavalla. Harrastuksiini mahtuu käytännössä kaikkea jääkiekon ja aikuisbaletin välille. Pisimpään olen harrastanut tanssia sekä käynyt kuntosalilla. Kaikkea mahdollista ja mielellään siis sekaisin. Voimaharjoittelu on pitkään ollut oma suosikkiharrastukseni. Ongelma on vain se, ettei se oikein sovi yhteen kestävyysharjoittelun kanssa.

Minun piti tehdä valinta. Halusin juosta puolimaratonin, maratonin ja ultraa. Mahdollisimman pitkään matkaa eikä siihen tavoitteellinen voimaharjoittelu oikein istu. Totta kai etenkin keskivartalon lihakset ovat tärkeässä asemassa juoksussa, mutta voima syö sitä kestävyyttä. Tein valinnan ja valitsin kestävyyden voiman sijaan. En nyt sano, että olen katunut päätöstä, mutta välillä kyllä kaipaan sitä, kun saa ladata maksimipainot ja kyykätä naama punaisena sekä hampaat irvessä, puhista, että "nyt perkele!" Etenkin kun olin juuri oppinut tiettyjen liikeiden tekniikat... Juu, olisihan se kiva, jos voimaa ja kestävyyttä voisi harjoitella samaan aikaan.

Tiistait ovat kivoja päiviä, sillä tiistaisin minulla on yleensä lyhyt lenkki, noin 30-40 minuuttia sekä pääsen tekemään lihaskuntotreeniä. Oma lihaskuntotreenini koostuu joko pienillä painoilla tai jopa pelkästään kehon painolla tehtävistä liikkeistä. Sarjat vaihtelevat 5-20 toistoa, riippuen liikkeestä. Yleensä 12-15 toistoa ja kolme sarjaa. Salini löytyy työpaikkani alakerrasta. En pitänyt salia juuri minään, kun työkaverini sen ensimmäisen kerran minulle esitteli. Nyt olen tottunut sen askeettisuuteen puoliksi väkisin, kun tuolla on tullut käytyä lähes puolentoista vuoden ajan. Eivät ne laitteet todellakaan uutuuttaan kiillä, mutta toisaalta taas, treenaan pääasiassa vapailla painoilla. Ainoa asia mitä sinne kaipaan, on juoksumatto.

Ja mikä parasta tuossa salissa: siellä saa todella usein treenata aivan omassa rauhassa! Viime vuonna siellä kävi pari vakkaria samaan aikaan kuin minä, mutta he ovat nyt jääneet pois. Tavallaan sitä kaipaa treeniseuraa, mutta toisaalta taas, saanpa jorata ja laulaa ääneen, jos itse niin haluan eikä kukaan siitä valita. Myöskään tämän hetkiseen treeniohjelmaani ei kuulu esimerkiksi penkkausta, niin en tee varmistajallakaan mitään. Nautin siis siitä, että saan olla tuolla pienellä ja kämäisellä salilla omissa oloissani.

Pieni, ehkä vähän kämäinen, mutta se toimii

Paras varmaan olisi, jos saisin tehtyä lihaskunto- ja päivän juoksutreenin yhteen putkeen. Painotus sanalla olisi. Kahden pienen lapsen kanssa tuo vaatii vähän sumplimista, kun pitää ehtiä hakea heidät hoidosta. Olin siis salilla klo 6:35 asettelemassa jo painoja smithiin kyykkyjä varten. Pikainen treeni ja suihkun kautta töihin. Lenkille pääsin vasta noin klo 17:50, ohjelmassa oli lyhyt pk, 30 minuuttia ja 155 sykkeellä. Juoksin vaikiolenkkini, minkä usein vedän näillä puolen tunnin treenikerroilla. Reitti kiertää omakotitaloaluetta ja sen voi juosta joko noin 500 m lyhyempänä tai pidempänä. Yksi kierros kestää minulla noin vartin ja matkaa kertyy vähän alle 2 kilometriä. En ole montaa kertaa pystynyt juoksemaan tätä lenkkiä kahta kertaa niin, että molemmat kierrokset on juostu tuota pidempää reittiä pitkin puolen tunnin aikana. Yleensä jompi kumpi kierroksista on ollut lyhyt.

Vielä se iltalenkki

Tänään pystyin, aikaa kului noin 31 minuuttia. Vauhti oli noin 7:30-8:30 kilometriä kohden. Hidasta, mutta varmaa. Ai vitsi, joku päivä vedän tuon reitin kolmeen kertaan puolen tunnin aikana! Nämä ovat niitä pieniä onnistumisen hetkiä, joiden takia valitsin kestävyysharjoittelun voimaharjoittelun sijaan. Tulosta tulee hitaasti, mutta varmasti. Voin luvata, että kuuntelen jatkossakin kateellisenä kuinka voimaharjoittelua harrastavat siskoni ja ystäväni kertovat omista treeneistään. Kyykätkää vain 120 kilolla ja rivettäkää yli oman painon, meikä lähtee juoksemaan kolmeksi tunniksi.