Pölyjä pois

Tämä blogi on unohtunut nyt ihan kokonaan. Kokonaiset kolme tekstiä kirjoitin kesällä 2017 ja sen jälkeen radiohiljaisuus. Rehellisesti sanottuna, on laiskottanut eikä ole ollut oikein motivaatiota kirjoittaa tätä. Päätin palata ja yrittää uudestaan, kun puhuin kaverilleni Instragram-tilini uudelleen brändäämisestä ja pääpainon siirtämisestä juoksuun, ja hän muistutti tästä blogista.

Elokuussa oli aika kaivaa lenkkarit kaapin perältä.

Mitä sitten on tapahtunut vähän päälle vuoden aikana? Tunnin aika kympillä ei alittunut viime vuoden elokuussa Twilight Runilla, vaan ylittyi niukasti. KiipFit Trail Run jäi väliin, sillä ukkini hautajaiset osui samalle päivälle. Silti aloin juosta aktiivisemmin ja harjoittelenkin nyt toista vuotta tavoitteellisesti juoksuvalmentajan kanssa. Tavoitteeni ei ole päästä palkintopallille vaan pikemminkin voittaa itseni. Tai kello. Valmentajan avulla harjoittelu on ollut erittäin hyvästä, ja keväällä 2018 alittui se tunnin aika kympillä. Mikä parasta, paransin aikaani yli viidellä minuutilla.

Kesäkuun 2018 alussa juoksin sen ensimmäisen maratonin Tukholmassa, kirjoitan tästä pidemmin myöhemmin. Aika ei ollut läheskään niin hyvä, 5 tuntia 16 minuuttia, jos en väärin muista. Tiedän, että olisin pystynyt alittamaan 5 tuntia, mutta 30 asteen helle aiheutti nestehukan, joka iski toden teolla päälle siinä kilometrin 32 kohdalla. Tuosta mentiin itkua pidätellen loppuun asti. En luovuttanut ja se on tärkeintä. Se maaliin pääsyn hyvä fiilis jäi tosin nestehukan takia puuttumaan. Kun olot helpottivat, se iski tajuntaani: minä juoksin maratonin. No ok, kävelin ehkä 7 kilsaa lopusta, mutta en luovuttanut! Se oli minulle tärkeintä.

Tarja Virolaisen Juoksijan sielu iltalukemisena

Treenikausi alkoi taas tällä viikolla ja ensimmäiset lenkit on jo juostu. Seuraavana minulla on suunnitteilla se viime vuodelta peruuntunut KiipFit Trail Run. Sain onneksi siirrettyä osallistumisen tälle vuodelle. Kesäkuussa on vuorossa Tukholma maraton uudestaan. Valmentajani mielestä tämä on hyvä vaihtoehto, jotta näen paremmin kehitystä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Terwamaraton Oulussa. Ehkä joku toinen vuosi sinne. Toinen suuri tavoite on ensimmäinen ultrajuoksu (50-60km), jonka valmentajani aikataulutti jo syksylle 2019. Pitää vuoden vaihteen jälkeen tutustua tarkemmin ultrajuoksutarjontaan, että mihin pääsen suorittamaan tätä urakkaa.


Nyt olen lukenut Tarja Virolaisen Juoksijan sielua. Yhtä aikaa minua hengästyttää se tahti millä hän treenasi ja yhtä aikaa ihailen ja haaveilen ihan samoista saavutuksista. World Marathon Majors sekä Seven Continents. Lohdullista on se, että kirjoittaja oli lähes 40 juostessaan ensimmäisen maratoninsa ja minä täytin tänä vuonna 32. Minulla on siis aikaa saavuttaa erilaisia tavoitteita ja kohottaa kuntoani.

Siinä on sitten kolme suurta tavoitetta omalle juoksuharrastukselle. Seven Continents, World Marathon Majors sekä 100km. Ainoastaan tuolle sataselle minulla on aikaraja, haluan juosta tuon matkan viimeistään kun täytän 40.

Olen saanut monia ahaa-elämyksiä Juoksijan Sielusta, yksi oli tämä juoksun terveysvaikutuksia koskeva kappale.